Niille teistä, jotka eivät tiedä erityiskoulujen merkitystä, Indonesian tasavallan hallituksen vuonna 1991 antamassa erityisopetusta koskevassa asetuksessa nro 72 selitetään, että erityisopetus on koulutusta, joka on järjestetty erityisesti opiskelijoille, joilla on fyysisiä ja/tai henkisiä häiriöitä. Sillä välin kirjan mukaan Koulutus erityistarpeita omaaville lapsille Yogyakartan osavaltion yliopiston, Suparnon varhaiskasvatuksen professori, Extraordinary Schools (SLB) on koulutusmuoto niille, joilla on vaikeuksia seurata oppimisprosessia yleensä fyysisten, emotionaalisten tai henkisten sosiaalisten häiriöiden vuoksi, mutta heillä on potentiaalista erityisälyä ja lahjakkuutta. Korostettavaa on, että lapsi voi opiskella SLB-koulussa, jos hänellä on vaikeuksia seurata oppimisprosessia perinteisin oppimismenetelmin.
Erikoisten koulujen tyypit
Erityiskoulutyypit erotellaan opiskelijoiden kantamien häiriöiden tyyppien perusteella. Tässä on joitain SLB-tyyppejä, jotka sinun on tiedettävä. 1. Erikoiskoulu A (SLB A)
SLB A on poikkeuksellinen koulu näkövammaisille lapsille. Siksi tämän koulun oppimismenetelmän on kyettävä rohkaisemaan oppilaita ymmärtämään aihetta. Oppimismediat SLB A -kouluissa ovat yleensä pistekirjoituskirjoja ja nauhureita. 2. Erikoiskoulu B (SLB B)
SLB B on koulu, joka on tarkoitettu kuulovammaisille, eli lapsille, joilla on kuulohäiriöitä. Tässä erityiskoulussa lapsille opetetaan kommunikointia lukemalla huulten liikkeitä. oppia viittomakieltä käyttämällä käsieleitä (vihjetty puhe)ja oppia käyttämällä apuvälineitäsisäkorvaistute). 3. Erikoiskoulu C (SLB C)
SLB C on poikkeuksellinen koulu, joka on omistettu kehitysvammaisille tai keskimääräistä heikompaa älykkyyttä omaaville lapsille. Myös lapset, joilla ei ole kykyä sopeutua ympäröivään ympäristöön, voivat käydä tässä erityiskoulussa. Siksi tässä koulussa he saavat oppia itsensä kehittämisestä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä, koska kehitysvammaisilla lapsilla on yleensä vaikeuksia seurustella ja vetäytyä ympäristöstä. 4. Erikoiskoulu D (SLB D)
SLB D on erityiskoulu fyysisesti vammaisille lapsille, eli niille, joilla on puutteita raajoissaan. Tämän erityiskoulun opetuksen painopiste on kehittää jokaisen lapsen potentiaalia, jotta opiskelijat voivat olla itsenäisiä ja tuottavia. 5. Erikoiskoulu E (SLB E)
SLB E on poikkeuksellinen koulukoulutus, joka on tarkoitettu näkövammaisille. Tunalaras on häiriö, este tai käyttäytymishäiriö, jonka vuoksi lapset eivät kykene sopeutumaan niin perheympäristöön, kouluun kuin ympäröivään yhteisöön. Kuulovammaisilla lapsilla on emotionaalista ja sosiaalista kehitystä tai molempia. Kehitysvammaisten lasten potentiaalin kehittämiseksi tarvitaan erityispalveluja ja koulutusta, jotta he voivat mitata tunteitaan ja suorittaa sosiaalistumistoimintojaan. 6. Erikoiskoulu G (SLB G)
SLB G on monivammaisille lapsille, eli niille, joilla on useiden sairauksien yhdistelmä. Monivammaiset ihmiset eivät yleensä pysty kommunikoimaan tai eivät kommunikoi ollenkaan. Monivammaisten lasten motorinen kehitys viivästyy yleensä. Siksi monivammaiset lapset tarvitsevat erilaisia oppimisvälineitä, jotta lasten itsenäisyyden tunne voi lisääntyä. Jokaisessa SLB-koulussa on erilaiset tilat ja oppimismenetelmät, jotka on räätälöity oppilaiden erityistarpeiden mukaan. SLB:ssä olevien erityistä tukea tarvitsevien lasten päätarkoitus on saada hoitoa kykyjensä, kiinnostuksen kohteidensa, kykyjensä ja sairauksiensa mukaisesti. Siten opiskelijat ja opiskelijat voivat saada itsenäisyyden kykyä ja taitoja, joista on hyötyä tulevassa elämässään. [[Aiheeseen liittyvä artikkeli]] Mitä erityiskouluissa opetetaan?
Yliopistossa opiskelijat ja opiskelijat saavat erityistä ohjausta ja kuntoutusta sairauteensa. Tarjottu opastus on apuväline opiskelijoille ja opiskelijoille itsensä löytämisessä, vammaisuuteen liittyvien ongelmien ylittämisessä, ympäristöön tutustumisessa ja tulevaisuuden suunnittelussa. Samaan aikaan kuntoutus on yritystä tarjota lääketieteellistä, sosiaalista ja ammattitaitoista apua, jotta lapset voivat osallistua koulutukseen. Lääketieteellinen kuntoutus sisältää opiskelijoiden tai vammaisten opiskelijoiden parantamisen ja terveyden palauttamisen sekä apuvälineiden tai kehon korvaamisen. Lopuksi sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu sosiaalisen ohjauksen antaminen, esimerkiksi opiskelijoiden itsesopeutumisen ja henkilökohtaisen kehityksen ohjeet. Tämän kuntoutuksen tarjoavat yleensä yleislääkärit, erikoislääkärit, puheterapeutit, fysioterapeutit, psykologit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät.